21.04.2018
On jotain parempaa. Elämästä pitää nauttia, sen pitää tuntua hyvältä. Filttereillä ja ilman. Mukavuudenhalumme on jo muita haluja äänekkäämpi.
Helpompaa, kivampaa, nopeammin. Kaiken pitää olla nautinnollista, someen pantavaa, täydellistä. Ja kun tulee se hetki, jossa universumi kääntää väärän sivun, surffaamme äkkiä läpi, tunnistautumatta, jälkiä jättämättä. On helpompi kiillottaa henkilöbrändiä kauniimmasta kuvakulmasta kuin pysähtyä pohtimaan omaa keskeneräisyyttämme ja hyväksymään sen.
Meistä on tullut teflonihmisiä; mukavuudenhaluisia helpon perässä kulkijoita, joiden keskittymiskyky ja kuuloaisti ovat surkastumassa jostain työntyvän instafiltterin kiillottaman egon alle. Olemme fiilisshoppailijoita ja kärsimättömiä hetkessä eläjiä, joiden kyky ajatella on twiitin mittainen ja halu reagoida kestää vain sen yhden tykkäyksen ajan.
Pettymyksiä ei tarvitse sietää. Meidän ei tarvitse tehdä mitään, mikä pakottaa muuttamaan mitään itsessämme: elämäntavoissamme, mielipiteissämme tai valinnoissamme. Osaamisemme on jo niin korkeaa tasoa, että uuden oppiminen on muiden ongelma. Omat lapsemme opetamme sietämään vain parasta, tekemällä sen saavuttamiseksi mahdollisimman vähän. Jos Janipetteri ei pelaa parhaassa A-ryhmässä, pelin voi jättää kesken.
Tässä täydellisessä maailmassamme meidän ei tarvitse enää vaatia itseltämme mitään, mikä pakottaa jatkamaan silloinkin, kun sattuu. Luovuta aina, kun voit!
Tulevaisuuden kysytyin ammattitaito on sitkeys, nöyryys ja kyky kuunnella. Missä joukoissa sinä seisot?