Mikä on tärkeää – ja miksi?

10.10.2021

Joskus sunnuntai-iltapäivä tuntuu tältä – listalta tekemättömiä asioita, joita tuleva viikko luo lisää. Intohimon, toimeentulon, pakollisten ja vähän sivullistenkin asioiden kirjo, joka saa olon vähän levottomaksi.

Niin. Mikä on tärkeää – ja miksi?

Jos tuohon haluaisin nyt vastata ihan aidosti, pitäisi ensin pohtia sitä, mikä on tärkeää minulle itselleni – ei edustamalleni asiakkaalle, yritykselle, lapselle tai aviomiehelle. Ihan vain minulle, ilman ulkoisia vaikutteita. En tosin ole varma onko minua olemassa ilman kaikkia heitä – tai mitä minusta jäisi jäljelle, jos ne riisuisi pois. Olenko se minä – ja onko kaikki oravanpyörän mukaansa repimä aines todella hyväksi…minulle? Tapani löytää oleellinen on viime vuosina ollut ehkä enemmän uuden keräämistä ja oppimista – uteliaisuuden mukanaan tuomaa uutta to do -listaa – kuin karsimista, turhan tunnistamista.

Ja nyt en puhu downshiftaamisesta, sillä se termi on sanavarastooni liian ponneton ja jotenkin sammutettu, luovuttanut. Olen jo pitkään ostaessani jotain uutta, luopunut samalla jostain vanhasta. Miksi teen niin vain tavaroille, en teoille tai asioille?

Luin eilen Optiosta (9/2021) työyhteisökehittäjä Tiina Koivuniemen haastattelun, jossa hän puhui aivorauhasta ja aivoystävällisistä työpaikoista. Tämä toteamus jäi erityisesti mieleen:

”Vastuu aivorauhasta kuuluu sekä yksilöille että organisaatioiden johdolle. Aivoystävällinen johtaminen tarkoittaa valmentavaa ja valtuuttavaa johtamisotetta. Ihmiset yleensä voivat paremmin, kun heillä on vaikutusvaltaa työhönsä. Hallinnan tunnetta ruokkii myös mahdollisuus kehittää osaamistaan.”.

Aivorauha ei ole pelkästään turhan karsimista, vaan myös aivojen valjastamista ja aitoa haastamista – autopilotti kannattaa välillä ottaa pois päältä. Pysähtyä, karsia ja täyttää aika ja aivot mielekkäällä tai tärkeällä, hyvästelemällä turha.

Miten sen sitten kiireessä erottaa?

Uskon, että tarvitsen jonkinlaisen työkalun tuon selvittämiseksi. Esim. näin:

Ensi viikolla – ennen kuin aloitan uuden työtehtävän, kirjan, kokkauksen, palaverin lupaan jättää jotain turhaa samalta päivältä pois. Se pitää osata nimetä itselleen ennen uuden aloittamista. Se voi olla työkalu, jota en aidosti tarvitse, prosessi, joka tuntuu aikansa eläneeltä tai kirja, jota ihan turhaan yritän saada alas kakomatta. Yksi uusi asia tulkoon – ja vieköön mukanaan yhden huonon.

Aloitan huomenna! Jos tällä tavalla jäisi vielä enemmän aikaa sille oikeasti tärkeälle. Lisää keskittymistä ja taitoa tehdä yksi asia kerrallaan. Lisää aikaa omalle hyvälle ololle ja noille tyypeille täällä kotona ja yhdelle rapakon takana. Kokeilen!

Kokeile sinäkin – ja kerro sitten, toimiko!

Nyt haravoimaan :)

P.S. Jos mietit, missä se toinen blogi on, löydät sen täältä – ja se on vielä ihan uusi. Kirjoitamme sitä yhdessä Saaran kanssa: https://www.reframed.fi/blogi