26.11.2017
Tavoitteletko onnea vai elätkö sitä? Ikuisuuskysymys. Toisilla se on hetkessä, toisilla sitkun. Resepti: pilko se paloiksi ja anna palaa. Saat sen minkä ansaitset.
Katselin viikonloppuna Yleltä Cheekistä tehdyn dokkarin. Hyppäsin kelkkaan keskeltä enkä keskittynyt ihan sadalla. Mutta perfektionistisen ja vähän ailahtelevan, epävarmankin habituksen takaa mieleeni jäi Jaren yksi lausahdus, jonka viesti vapaasti lainattuna meni jotenkin näin:
”Mun heikot puolet on ehdottomasti mun vahvuuksia. Täydellisyydentavoittelu, perfektionismi. Ilman niitä mä en olis tässä. Toisaalta tinkimättömyys on tehnyt tästä usein myös todella vaikeaa.”
Loistava oivallus. Missä vaiheessa kaikesta on pitänyt tulla helppoa? Voi kun aina heikkoina hetkinä muistaisikin ajatella, että vahvuus syntyy juuri niissä notkoissa.
Mitkä parhaista puolistasi draivaavat sua joka päivä? Entä mitä näkyy kolikon kääntöpuolella? Siinä välissä se onni on.
Täydellisyydentavoittelu ei ole itseisarvo eikä onnellisuuden edellytys, mutta kehittyminen, itsensä haastaminen ja uusien asioiden tekeminen vaativat rohkeutta, joka ei pintakaasulla löydy.
Mene sitä kohti, mikä tuntuu hyvältä ja pidä ”keekkismi” mielessäsi, töissä ja vapaa-ajalla. Näe onnellisuutesi ja uskalla tavoitella haaveitasi. Ilman niitä hymysi ei loista.